lauantai 25. tammikuuta 2014

Kolmekauttavitosen mega"bostaus"

Heissulivei pitkästä aikaa! Blogin kirjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina erinäisten kiireiden takia.. *krhm* joten nytpä palkitsen teidät, rakkaat lukijani, siitä hyvästä ruhtinaallisella megapostauksella, jossa ei arvosteltavien herkkujen määrässä pihtailla!

Ensimmäisenä otetaan käsittelyyn muinoin syksyllä alakoululaisten kauppaamat Papan suussa sulavat suklaapatukat. Eräänä syksyisenä iltana ovikelloa siis soitettiin, ja minä, juntti kun olen, en tehnyt elettäkään avatakseni ovea, mutta hyväntahtoinen parempi puolisko säntäsi ovelle ja siellähän nämä vesselit kaupustelivat kyseisiä patukoita. Noh, kyllähän niitä sitten ostettiin kun rahatkin menivät hyvään tarkoitukseen.. luullakseni. En malttanu pitää hyppysiäni kauaa erossa papan patukasta, vaan taisin hyvin pian ostotapahtuman jälkeen paljastaa yhden kääreistään. Ensipuraisu oli melkoisen yllättävä. Odotin runsasta suklaisuutta, mutta jouduin pettymään. Papan suuussa sulavat suklaapatukat olivatkin käytännössä vohveleita, jotka oli kuorrutettu belgialaisella suklaalla. Hetken pettymystä prosessoituani ja puoli patukkaa mutusteltuani aloin kuitenkin saada juonesta kiinni, ja loppujen lopuksi ihan hyviä patukoita olivat. Tai no.. patukoita ja patukoita. Mutta kuitenkin! Hyvä suklaan ja keksin maku, eikä ollenkaan liian makeaa. Arvosanaksi blogin nimenkin mukaisesti 3/5


Marabou Domino


Seuraavaksi arvostelen tässä taannoin maistamaani Marabou Domino suklaalevyä. Itse en ole ikinä liiemmin suklaalevyjä syönyt, mutta onhan sitä nyt kerran vuoteen tällaistakin maistettava. Maraboun maitosuklaahan on erittäin maukasta, ja vielä kun seassa on dominokeksin paloja, on kokonaisuus aika bueno etten sanoisi. Tämä on juuri sellaista suklaata, jota tytöt voisivat ostaa sydänsuruihinsa nyyhkyleffan seuraksi. Tosi hyvää siis! Domino ei tosin hirveästi maistu läpi, sillä maitosuklaan maku peittää sen erittäin voimakkaasti, mutta väliäkö hällä. Pääasia on, että keksinmurut tuntuvat suussa ja tuovat mukavat lisämausteen pehmeään suklaan makuun. Sanoisinpa että kyseessä on ihan suklaalevyjen eliittiä oleva tapaus. Arvosanaksi annan 4/5.

Ja sitten siirrytään suolaisten osastolle...


Saarioinen Pizza Pronto Mexicana

Saarioisen roiskeläpät ovat varmasti jokaiselle tuttuja. En oo itse suoraan sanottuna pitäny niitä ikinä yhtään minään, sillä jos on roiskeläppää pitänyt jyrsiä, niin atrian pizzat ovat vieneet aina ylivoimaisen voiton. Tässä muinoin kuitenkin näin muistaakseni televisiosta? mainoksen, jossa uusia pizza prontoja hehkutettiin. Ajattelinpa sitten siis avoimin mielin testata, sillä Mexicana sattuu olemaan allekirjoittaneen lempipizza. Ensinnäkin, pizzan koko on erittäin passeli. Sanoisinpa ettei kauas heitä kotipizzan normilättyjen koosta. Toiseksi, mukana tulee rapeuttava paistoalusta mikroaaltouunia varten. Mikään ei voi olla hirveämpää kuin mikrossa valmistettu roiskeläppä ja sen löysä pohja. Senpä takia olen aina tavannut itse valmistaa roiskeläpän kuin roiskeläpän joko paistinpannulla tai uunissa saadakseni rapean pohjan. Joku voi pitää meikäläistä hulluna, mutta kokeilkaapas itse, niin ette varmasti enää palaa mikroon. Rapeuttavasta paistoalustasta en siis osaa nyt mitään tässä sanoa, sillä valmistin pizzan uunissa, mutta toivon että se tekee mitä luvataan. Kolmanneksi, pizza on erittäin hyvän makuinen! Maku on hyvin lähellä pizzerian pizzaa, ja kun hintakin on muistaakseni neljän euron tuntumassa, niin a vot! Jos pizzaa tekee mielesi niin kokeile karvaranteisten miesten sijasta joskus tätä! Arvosanaksi annan täydet 5/5

Pringles XTRA Spicy Chilli Sauce

Aijaijai! Heti alkuun on sanottava, että tässä on kyllä purkki pirun hyviä sipsejä! Jos olet tulisen ystävä, et tule pettymään. Purnukka sisältää siis perus Pringles perunalastuja maustettuna chilikastikkeen makuisella jauheella. Erittäin hyvää, erittäin hyvää! Chili maistuu loistavasti, mutta polte on kuitenkin siedettävä. Eivät siis ole Blairs Death Rainin kaltaisia vedet silmissä-tapposipsejä. Näiden seuraksi sopisi varmasti loistavasti esimerkiksi creme fraiche tai jokin raikas dippi hillitsemään poltetta. Arvosanaksi 5/5!




Sitten siirrytään sooseihin...

Heinz Hot Sauce Yellow Habanero

Pakkohan tällaista oli ostaa kun kaupan hyllyllä näki. Heinzin Keltaista habanerokastiketta. Täytyy sanoa, että tällä saa niin mukavan poltteen ruokaan, ettei ole ihan herkimmille. Siitä plussaa. Toisaalta taas tässä kastikkeessa, kuten muissakin heinzin tulisissa kastikkeissa, maistuu etikka hyvin vahvasti läpi. Se häiritsee kyllä makunautintoa melkoisesti. Tämä sopisi siis esimerkiksi keiton joukkoon antamaan tulisuutta, mutta valmiiseen annokseen lisättäessä etikan maku on melkoisen jäätävä. Ikävä juttu sinänsä, tässä olisi muuten todellista potentiaalia. Arvosanaksi 2,5/5.



Felix Hellfire Chili Shot

Tuota... Joo... Mitäpä tästä sanoisi. Potkua saa ruokaan tälläkin ihan kiitettävästi, mutta mutta.. Tässä on kyllä jokin ihmeellinen sivumaku, jota en pysty edes erittelemään. Jotenkin se muistuttaa etäisesti sillistä ja inkivääristä.. En tiedä. Sairasta. Taitaa mennä piakkoin roskiin kaapista tilaa viemästä. Ei hyvä. Ei lainkaan hyvä. Hellfire-sarjan ketsuppi on ehdottomasti kokeilemisen arvoista, sillä saa vedet silmiin ja makukin on kohdillaan, mutta tätä en suosittelisi edes pahimmalle viholliselleni. Arvosanaksi 0,5/5.




Poppamies Habanero Chilikastike

Ettei kaikille jäisi postauksesta ihan sillin ja inkiväärin maku suuhun, niin päätin arvostella viimeiseksi Poppamiehen kertakaikkisen uskomattoman hyvän habanero chilikastikkeen. Tässä on kaikki mitä chilikastikkeelta voi toivoa. Rakenne kastikkeessa on sellainen, että huomaa kastikkeen olevan ehtaa tavaraa; chilin palasia ja siemeniä on runsaasti. Maku on erittäin voimakkaan chilinen ja hieman makeaan vivahtava.. ehkä jopa hieman hedelmäinen. Polte on omaan suuhuni juuri loistava, ja tätä läträä mielellään ruoka-annosten päälle runsaastikin. Pitäisi perehtyä Poppamiehen kastikkeisiin enemmänkin, sillä tästä ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Poppamiehen tulisuusasteikolla tämä kastike on 5/10, eli ei mitään tappomatskua, muttei myöskään ihan herkimillekään sopivaa. Ehdottomasti täydet 5/5 pojoa!

- J

perjantai 22. marraskuuta 2013

Vaasan RuisNachot

Itselle on tullut tavaksi ostaa pari kertaa kuukaudessa Vaasan RuisNachoja. Ruisnachot ovat siis periaatteessa näkkileipäkolmioita, joita löytyy kolmea makua; valkosipuli & yrtti, seesami & merisuola ja taikinajuuri. Loistava keksintö parantumattomille nachojen ystäville, kuten meikäläiselle. Hieman terveellisempi vaihtoehto tavanomaisten maissilastujen sijaan.

Tähän kun ostaa vielä ranch-dipit tai salsat kylkeen niin a vot! Tällä kertaa ostin suosikkejani, seesami & merisuola ruisnachoja, ja pirkan keskivahvan salsadipin. Yhdistelmä on vallan mainio. Nachoille 3,5 viidestä, salsalle 3,5 myös, ja kokonaisuudelle 4 viidestä. Suosittelen!

- J 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Sibyllan tuplajuustoateria

Tulipa tuossa sunnuntaina käytyä hakemassa varsinaiset krapulamätöt ilman krapulaa. Olen useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota hyvällä paikalla olevaan mainostauluseen, jossa komeilevat Sibyllan erilaiset roskaruoka-ateriavaihtoehdot. Olen joskus muutama vuosi sitten syönyt kerran Sibyllan mätöt... En edes muista missä, mutta sen muistin, että ranskalaiset olivat mahtavia-ish. Päätinpä siis vihdoinkin käydä verestämässä muistoja. Tilasinpa siis itselleni tuplajuustoaterian. Grillimäinen fiilis tuli rahastajan kysyessä "tuleeko kaikilla mausteilla?". Piti oikein varmistaa, mitä mausteet olivat. Ketsuppi, sinappi, kurkkusalaatti, sipuli ja majoneesi. "Joo, laitetaan kaikilla mausteilla". Hinta tuplajuustolle oli 6,90 €, eli kutakuinkin Hesburgerin / McDonaldsin kerroaterian kanssa samaa kastia. Maksettuani aterian kassaneiti kehotti minua ottamaan itse juomani automaatista, ja petyin hieman huomatessani, että telineessä oli vain ja ainoastaan 0,33 l kippoja. No eipä siinä, liruttelin vaahtoavat light-limut hitaasti mutta varmasti pahvimukiin. Tätä tehdessäni en huomannut, mistä tyttö kaivoi pihvit, saati missä niitä lämmitettiin, vai lämmitettiinkö ollenkaan, mutta hampurilaissämpylät lyötiin voileipägrilliin. Plussaa tulee nopeasta toiminnasta. En juurikaan ehtinyt vanhentua pöydässä istuessani, kun tiskiltä jo huikattiin kaiken olevan valmista. Nappasin lähtiessäni mukaan vielä chilimajoneesidipin ranskalaisille.


Mättö itse

Kotimatka kesti vaivaiset kaksi minuuttia, sen verran lähellä kyseinen Sibylla sijaitsee. Purilainen oli siis mukavan lämmin avatessani boksin. Ja ai että... Muistin aivan oikein. Ranskalaiset olivat todellakin aivan loistavia; rapeita, ja runsaasti grillimaustetta. Näin hyviä ei saa hallitsevista pikaruokapaikoista. Myös dippi oli iloinen yllätys. Ei liian paksua, hyvä chilin maku ja sopiva tulisuus. Purilainen itsessään oli mahtavan kokoinen. Halkaisija veti vertoja grillin purilaisille, ja välissä oli kaikkien mausteiden lisäksi salaattia, kaksi n. 2,5 cm paksuista pihviä ja kaksi siivua cheddarjuustoa. Maku oli erittäin hyvä sekoitus grillipurilaista ja hesen juustohampurilaista. Pihvi oli hyvää ja rakenne oli mieluinen, mutta toisaalta purilainen oli niin iso, että pihvit ehtivät jo hieman jäähtyä siihen mennessä kun sain syötyä purilaisen loppuun. Nälkä todellakin lähti, ja maussakaan ei ollut nokan koputtelemista. 60 senttiä halvempi perus juustoateriakin olisi varmasti riittänyt. Arvosanaksi ranskalaisille 4,5 ja purilaiselle 4. Ainut miinus tulee 0,33 l juomasta. Kokonaisarvosanaksi tälle setille siis 4 viidestä. Suosittelen ehdottomasti!

- J

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Battery Energy Drink - Keeps You Going

Parempien ideoiden puutteessa päätin heittää jonnevaihteen silmään ja arvostella jokaiselle itseään kunnioittavalle energiajuomien litkijälle varmasti tutun pärinäjuoman, joka on myös vakiinnuttanut koskenkorvaan sekoitettuna paikkansa yökerhojen drinksulistojen kärjessä (tosin harvemmin "kossupatteria" edes batteryyn tehdään...). Battery on siitä hyvä energiajuoma, että se ei ole liian makea, mutta toisaalta taustalla kummittelee jokin ikävän pistävä sivumaku, jollaista ei esimerkiksi EDistä erota. Lisäksi happojen määrä on yleensä mielestäni melko olematon, joten aika laimea kokemus tällaisen pullon imaiseminen on. Hintakin on aika suolainen verrattuna siihen, että pullo ei sisällä edes puolta litraa energiajuomaa, vaan ainoastaan 40 cl. Kenenköhän neropatin idea tämäkin on ollut? Mielestäni samaan rahaan olisi voinut sen desin heittää tuota litkua tuonne pulloon. Miinuksena täytyy mainita myös se, että pullossa ei kerrota mitään valmistusmaasta. Mistähän lie vinkuintiasta tätä mahdetaan kiikuttaa rahtikoneella... Hmmm. Kuitenkin ihan messevää litkua tämäkin on. Toimii ainakin krapula-aamuina, ellei EDiä ole tarjolla. Arvosanaksi 2,5 viidestä.


Loppuun vielä kevennyksenä nuoren suurkuluttajapojan aatteita energiajuomien "kuninkaasta" Euroshopper energydrinkistä. 

- J

torstai 5. syyskuuta 2013

Duudsonit Jekkulimonaati


Emäntä tuossa eilispäivänä yllätti iloisesti tuomalla kaupasta Duudsonit jekkulimonaatia. Yllätys tuli ihan puskista. Tarjolla oli kahdenlaista sorttia; vihreää vadelmaa ja pinkkiä päärynää. Taisipa siinä heti selvitä "jekkulimonaati"-nimen merkityskin, kun päärynä on pinkkiä ja vadelma vihreää. Totaalinen mindfuck. Valitsinpa sitten itselleni tämän vihreän tölkin, jonka kyljessä pomppii peukalo pystyssä piirroshahmo-Jarppi.



Tölkin ulkonäkö hivelee silmiä karamellimaisella värityksellään, ja etenkin omaa etelä-pohojaalasta silmääni miellyttää tölkin yläreunan ympäri kulkeva jussikuvio. Hetken fiilisteltyäni sihautin tölkin auki ja kaadoin setit lasiin. Jumaliste. Tää päärynälimppari todellakin oli vaaleanpunaista. Ensipuraisukin oli varsin mieluisa; päärynä maistuu aidosti, ei liian esanssimainen ja happoja oli varsin sopivasti. Liian makeaksikaan tätä ei voi haukkua, mutta silti potkua piisaa. 3,3 desilitraa tätä jumalten juomaa kulahti alas muutalla siemauksella, ja mieluusti tätä joisi toistekin. Kyllä tälle täytyy arvosanaksi 3,5 viidestä antaa!


- J